TPV C14, Espanja – L’Estartit

Lauantai 20.3.2010
Captain’s log.

03:00 Viinikan ABC. Joukkue keraantyy lahtoruutuun vahitellen ja matka paastaan alkamaan suunnitellusti. Yksi passi otetaan vauhdista kyytiin ja Lempaalan liittymasta viimeiset pelurit.
CIMG5372.JPG  (600 x 450)

Lentoasemalla olemme suunnitellusti ja koneesen siirrytaan kommelluksitta. Barcelonaan saavumme hieman myohassa. Bussimme on kuitenkin odottanut meita ja siirrymme modernin kulkupelin nahkaistuimiin. (Pikilinnaa tuli tassa kohtaa hieman ikava).

CIMG5394.JPG  (600 x 450)

Poikkeamme suunnitelman mukaan paikallisella abc :lla ja otamme hieman huikopalaa. Loydamme taalta terassin, jossa lampotila on bussikuskin mukaan 25 astetta (veintisinco). Majapaikkaamme L’Estartitiin saavuimme iltapaivalla, jossa oppaamme odotti meita. Lentavaksi lauseeksi muodostunut “tiketit ja passit” (lentokentalta) kaikui poikien huoneista, kun he purkivat pakaasheitaan. Ensikosketus katalaaniruokaan on molemmin puolinen menestys. Lounas katoaa poikien kitapurjeisiin kiitettavaan tahtiin. Matkavasymysta puretaan rannalla, jossa on vapaamuotoiset pelit hiekalla. Urheimmat kayvat uimassa.  Illallisen jalkeen nukkumattia ei tarvitse kenenkaan pyytaa vierailulle.

CIMG5434.JPG  (600 x 450)

CIMG5447.JPG  (600 x 450)

Sunnuntai 21.3.
Aamupalan jalkeen kavelemme paivan ensimmaisiin harjoituksiin. Aurinko tyontyy valilla pilvien lomasta ja lampotila pysyttelee 20. paremmalla puolella. Kentta on n.15 min kavylymatkan paassa, joten alku- ja jalkiverryt tulevat talon puolesta. Tama harjoitus oli hiekkakentalla, koska omalle stadionillemme oli buukattu tyttojoukkueturnaus. Katalaanikeittion kautta siirrymme vihdoin omalle emeritusstadionillemme, jolla on juuri uusittu keinonurmi. Harjoituksen jalkeen elamamme tarkein tehtava on syoda kolmen lajin katalaani-illallinen, jonka aikana nahdaan muutamia todella hyvia suorituksia.

CIMG5401.JPG  (600 x 450)

Tahan sunnuntai-iltaan asti elamamme ei ole ollut pelkkaa leikkia, vaan se on ollut myos ruusuilla tanssimista.

CIMG5461.JPG  (600 x 450)
Tarina jatkuu… pysykaa kanavalla…

Maanantai 22.3.2010
Aamu alkoi hivenen tuhruisena, mutta emme myonna, etta olisi satanut pisaraakaan. Paksuhkoa usvaa oli ilmassa. Matkaa taitettiin stadionille hilpein mielin. Matkareitiksi on muodostunut rantabulevardi, jota reunastavat Linnèn lajiopin mukaisesti palmunsukuiset kasvit.

CIMG5499.JPG  (600 x 450)

Ohjelmassa oli kasittamatomia kuvioita ja extravagantteja erikoistilanteita. Tottakai pelattiin ja pidettiin lystia. Valipalaksi oli Ismojen ahertamaa patongin tynkaa ja lepoa huoneissa ennen iltapaivan toista sessiota. Siina hiottiin lisaa kuvioita, kisailtiin ja pelattiin. Tuomarina toiminut lyhyenlanta liuhuletti ja puusilma, tuomitsi melkein joka tilanteesta erikoistilanteen ja niita sitten suoritettiin vaihtelevalla menestyksella. Paivan kahdet pitkat treenit paatettiin tohtori Naykin hydrostaattiseen vesihoitoon. Toisin sanoen Jaska vei koko porukan kahlaamaan polviaan myoden valimereen.

CIMG5510.JPG  (600 x 450)

Ja sitten taas syotiin valipalaa, talla kertaa hampparin vaaraa, etta jaksetaan muutama tunti katalaani illalliselle.

Outoja lippuja oli parvekkeilla..

CIMG5469.JPG  (600 x 450)

Tiistai 23.3.2010
Joukkue herasi porottavaan auringon paisteeseen. Lampoa oli ollut mukavasti jo aikaisempinakin paivina, mutta nyt elohopeapaasi kipusi hellelukemiin.

CIMG5518.JPG  (600 x 450)

Tuttu reitti palmujen katveessa johdatti joukkueen aamun harjoituksiin. Aamu omistettiin kevyelle toiminnalle, koska iltapaivaksi oli tiedossa pelitoimintaa.

CIMG5541.JPG  (600 x 450)

Pikkulisua mentiin ja paidat kavivat tarpeettomiksi.

CIMG5542.JPG  (600 x 450)

Iltapaivan peli pelattiin omin voimin 3 x 20 min + 15 min yliaika ja rankkarit. Kaikki saivat pelata itsensa lakahdyksiin.

CIMG5576.JPG  (600 x 450)

Keskiviikko 24.3.

jopox lähtö  lestartit to sabadell.JPG (600 x 450)

Keskiviikkona kirjauduimme ulos hotellista ja valmistauduimme matkaan kohti Sabadelia, josta teemme iskun Camp Noulle.

jopox bussi  lähtee Camp Noulle.JPG (600 x 450)

Sabadelissa kaikilla oli kiire Camp Noulle lähtevään bussiin. Joku oli levittänyt huhua, että neljä viimeistä jää Sabadellin hotelliin lihaskuntoharjoituksiin.

jopox  katsojia 70645.JPG (600 x 450)

Ottelua seurasi 70 645 katsojaa..

ruotsalaisjoukkue håkan jerppe on joutunut vaikeuk (600 x 450)

Ruotsalaisjoukkue Håkan Hjerppe on ajautunut vaikeuksiin ..

ja stadionin  sisällä.JPG (600 x 450)

Iloinen suomalaisporukka revitteli tyylillä.

koju  tyhjäksi.JPG (600 x 450)
Hola amigos. Haluatte siis ostaa kojuni tyhjäksi?

Torstai 25.3.
CIMG5635.JPG  (600 x 450)

Ramblalle oli päästävä pyörimään.

CIMG5638.JPG  (600 x 450)

Täällä puistokadulla harjoitteli itse Ronaldinho..

ronaldinho  ja harri ver 1.jpg (600 x 547)

Hänelle tehtiin sopimus heti. Maastopyörä ja verkkarit vaihtoivat omistajaa.

hyvä2.JPG  (600 x 450)

Uusi joukkuekuva otettiin heti.

Ramblalta oli seuraava siirto lentokentälle ja kotiin, mutta vielä ehdimme käydä nauttimassa vaapukkamehua Placa de Catalunyan Hard Rock Cafeessa. Siellä olikin kova meteli ja mehu jotenkin omituista. Muutama päättikin jäädä sinne mieluummin kuin palata kotiin. Mutta niinhän näillä reissuilla aina käy….

CIMG5668.JPG  (600 x 450)

TPV C15 matkakertomus

Tämä on tarina TPV C15 ikäluokan leirimatkasta 29.3-3.4.2008. Tarina on julkaistu myös TPV :n nappulalehdessä keväällä 2008.

Olosuhde huono – itkeäkö vai lentää ?

Tampereella jalkapallojoukkueet ovat silmätysten faktojen kanssa talvi- ja kevätkuukausina.

Sisäharjoittelupaikkoja ei ole riittävästi eikä tekonurmisiemen ole itänyt riittävästi. Terminen kevät alkaa ilmatieteen laitoksen mukaan silloin, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nolla-asteeseen tai yli. Tämä terminen ihanuus, joka ulkokentät sulattaa, alkaa näilla leveysasteilla huhtikuun puolivälin paikkeilla. Nämä faktat vetävät pirkanmaan futisväen elon pilveen joka vuosi.

Tampereen Pallo-Veikoissa on toimeliaita joukkueita, jotka eivät jää tuleen makaamaan. Osa joukkueista budjetoi kevätkauteen hieman enemmän ”naftakassaan” ja käyvät lähikunnissa ja kaupungeissa hakemassa hyviä olosuhteita harjoitusten ja pelien merkeissä. Osa joukkueista on päättänyt lähteä niin pitkälle kuin ”rahapussi” kestää vihreän nurmen kiilto silmissään. Tämä lennokas matkapäiväkirja on tarina TPV C15 joukkueen seikkailuista Etelä-Ranskassa, Banyuls-sur-Merin kylässä, Välimeren rannalla. Ja Ranska olkaa hyvä, Allo Francais, s’il vous plait:

29.3. Lauantai
Virkeätä porukkaa kokoontuu kello 05:00 Pirkkalan kentälle. Matkapakaashit hihnalle ja koneeseen. Täältä tulee TPV C15, Allo Francais, ollaanko siellä valmiita. Ja ollaanhan siellä. Kööpenhaminassa syödään leivät ja jatketaan kohti Barcelonaa. Barcelonaan laskeudutaan aikataulun mukaisesti ja koneessa on jo aistittavissa, että tässä on matkalla melkoisia metropoliitteja. Tilausbussimme ja oppaamme Ismo ottivat maailmankansalaiset vastaan. Pulina oli kova, vaikka suu oli täynnä tuoretta Ranskan patonkia. Matkamme suuntautui kohti pohjoista, jossa n. 200 km:n päässä odotti leirikylämme. Reittimme halkaisi Katalonian maakunnan Pohjois-Espanjassa. Amburdian tasanko ylitettiin Dalin, Picasson ja Matissen hengessä.

Rajan ylitys oli pala kakkua schengenin mukaisesti. Hotellille saavuttiin aikataulussa ja hetken aikaa kummasteltiin palmunsukuisia kasveja ja Pyreneiden huippujen jylhyyttä. Hotellilla mähkityn aterian jälkeen teimme tutustumiskäynnin harjoituskentällemme. Ensimmäinen päivämme oli matkapainotteinen, mutta nyt oli aika unen tulla simmuun.

 

 

30.3. Sunnuntai

“Aamuvoimistelun” ja aamupalan jälkeen alkavat tositoimet. Aamutreeneissä pääsemme “omalle” stadionin nurmellemme. Olosuhteet ovat loistavat ja ilma on kuin tuulinen morsian. Sunnuntain ohjelmassa ei ollut kuin aamupäivän treenit ja retki. Treenien jälkeen käymme nauttimassa hotellin lounaan ja lähdemme Queribus vuorelle ja siellä olevalle kataarilinnalle. Ihmettelemme kitapurje auki, miten korkealle vuorelle voi ylipäätään mitään rakentaa?

Pelkkä sinne kapuaminen on jo suoritus. Valmentaja ajatteli jo jättää kipuamisen väliin, mutta pelurilta tullut kommentti sai hänet arvottamaan asian uudelleen. Linnareissu oli kuitenkin vaivan arvoinen ja nyt tiedämme, miten kataarit puolustautuivat Espanjalaisia ja Aragonialaisia vastaan menestyksellisesti juuri näiden rajaa vartioivien linnojen ansiosta. Noutaja tuli vasta uskonpuhdistuksen ja paavin toimesta, mutta se on jo toinen juttu. Historian havinasta laskeudumme Perpignaniin, tuohon Pohjois-Katalonian pääkaupunkiin, joka tarjoaa kujineen ja putiikkeineen pienen seikkailuretken. Hotellilla meitä odotti tuhti illallinen, joka kaatoi koko porukan petiin.


Kuva Perpignanista ja hotellista pari otosta

31.3. Maanantai
A Day At The Training Camp, tavallinen päivä leirillä.


Laaksossa sijainnut stadion oli suojainen

Päivä alkaa normaalisti aamuvoimisteluilla ja aamupalalla. Joukkue siirtyy aamupalan jälkeen Banyuls – sur -Merin Stadionille, joka on nimetty Pierre Gastoun mukaan. Tähän päivään mennessä ei ole vielä selvinnyt kuka hän oli ja miksi stadionin nimen yhteydessä käytetään olympiarenkaita. Dupondien tutkivan journalismin osasto selvittää asiaa herkeämättä. Mainittakoon vielä, ettemme olleet ensimmäiset stadionin käyttäjät tällä kaudella. Kongon maajoukkue harjoitteli täällä valmistautuessaan Afrikan maiden mestaruuskisoihin sekä Tunisian nuorisomaajoukkue oli lainannut stadioniamme.

Sää on edelleen tuulinen, mutta lämmin. Aamupäivä sujuu mukavasti. Pojat treenaavat “isoja kuvioita” hyvällä nurmella ja huoltokomppania häärää taustalla. Kenttäkeittiö on perustettu huoltorakennuksen terassille ja tarkoituksena on syödä tukevahko “välilounas” ja pitää tauko. Siitä on hyvä jatkaa iltapäivätreenien merkeissä. Juuri ennen ruokailua alkaa tapahtua. Julius ottaa palloa vastaan harmittomassa tilanteessa, mutta yhtäkkiä kaatuukin kätensä päälle, joka lähemmän tarkastelun perusteella osoittautuu murtuneeksi. Varakäsiä, lyhytkirurgisia laitteita tai edes kipsaustarvikkeita ei huoltaja ole muistanut pakata mukaan ja päädymme käyttämään ranskalaisia terveydenhuoltopalveluja. Mitään pitkiä neuvotteluja emme tähän päätökseen käyttäneet. Paikalle saapuu ambulanssi ja perässä lääkäri omalla autollaan. Kaikki sujuu nopeasti kuin Luc Bessonin elokuvissa. Tarina etenee loogisesti ja henkilökuvaukset ovat vahvoja. Pääosanesittäjä Julius nousee elokuvan sankariksi. Ilman tekstitystä tai ”duppausta” hän keskustelee ranskankielisen hoitohenkilökunnan kanssa. JoJomme Markku lähtee hänen mukana opettamaan ranskalaiselle terveydenhuollolle englanninkieltä. Muut toimihenkilöt pitävät operatiivisen palaverin, jonka jälkeen valmentaja ja huoltaja jatkavat ohjelman mukaan ja Dupondit (oppaat) lähtevät Perpignaniin minne potilas “Saarinen” on kiidätetty. Perillä odottaa jo doupattu potilas hymyssä suin ja homma tuntui olevan paketissa kuten käsikin. Juliusta hoitanut lääkäri luuli, että kyseessä on englantilainen potilas, niin hyvää englantia hän puhui. Suosittelemme potilaalle filologisia jatko-opintoja! Homman ollessa näin hyvin hallussa toimarit palasivat illalliselle muun joukkueen pariin. Soitimme vielä potilaalle illalla ja Ismo pyysi hoitajaa puhelimeen. Naurun remakastamme ei tullut loppua, kun kuulimme miten Julius huhuili: “Attention Mademoiselle!” eli neitokainen saisinko kiinnittää hetkeksi huomionne! Tämän jälkeen siirryimme iltapalan jälkeen levollisina yöpuulle.

1.4. Tiistai
Aamutoimet aamupaloineen tehtiin ohjelman mukaan ja siirryttiin stadionille. Tässä osassa Ranskaa eli Välimeren luoteisrannikolla (Leijonanlahti) on 330 päivää vuodessa aurinkoista ja tänään se alkoi päteä.

Aamupäivä meni ohjelman mukaan ja tauolla joukkue oli jo melkein “au naturel” eli boxereissaan hakeutunut seinustoille tarjoamaan mollikalle kosketuspintaa. Dupondit ja JoJo lähtivät katsomaan kuinka suuri prosentti sairaalan henkilökunnasta osaisi nyt englantia. Potilas “Saarinen” oli leikattu aamupäivällä ja arvuuttelimme kotiutuspäivää, joka sitten lopulta oli torstai. Potilas itse oli kovassa iskussa. Ainoastaan nälkä vaivasi. Tarjoiltiinhan se operaation jälkeinen ensimmäinen ateriakin siinä vierailumme aikana. Järjestelimme vähän ajankulua huoneeseen (Tv:n ja lehtiä) ja palasimme muun joukkueen pariin. Ohjelmassa olisi illallinen ja iltatoimet, mutta jälleen kohtalo puuttui peliin. Muutama peluri oli päättänyt laskeutua keskuuteemme konevoimin hissillä, joka kuitenkin päätti sanoa sopimuksensa irti kesken työvuoron ja jäädä mököttämään pysähtyneenä 30 cm ennen ensimmäistä kerrosta. Hotellin henkilökunta kokkia myöden aloittivat ovien avaustalkoot, mutta peltiset ladonovet eivät suostuneet avautumaan kuin muutaman sentin. Se oli kuitenkin riittävästi, jotta pääsimme “kuittailemaan” puolin ja toisin tilannetta. Pojille annettiin pillillä kolaa ja me muut mietimme minkä kokoiselle “sorsalla” hoidamme saniteettitarpeet. Sitten näimme jälleen vilkkuvaloja, kun palokunta kävi päästämässä illalliselta hetken myöhästyneet pelurit aterioimaan. Loppuilta menikin sitten rauhallisesti ja kävimme levolle.

2.4. Keskiviikko
Aamutoimet olivat normaalit aamupaloineen, mutta nyt joukkue siirtyikin pelikirjan pariin valmentajan kanssa valmistautumaan illan otteluun. Vastustaja oli Perpignan/Canet joukkue eli Canetin kaupunginosan joukkue Perpignanin kaupungista, joka pelaa vastaavaa piirin/alueen sarjaa 15 -vuotisten sarjassa. Ainakin cupissa on menestystä tullut, koska googlettamalla löytyi heidän selvinneen loppuotteluun 8.toukokuuta. Sarjassakaan ei kovin huonosti mene, koska ovat valiosarjan kakkosia.

Meanwhile, back in the jungle.. Joukkueen jatkaessa valmistautumista, lähtee ryhmä dupond kohti Perpignania katsomaan, joko potilas saataisiin kotiin, mutta vielä hän sai jäädä yhdeksi yöksi hauskuttamaan hoitsuja.

Ottelusta tuli taisteluottelu. Vastustaja oli isokokoinen ja fyysinen, mutta heidän valmentajansa lupasi, että ystävyysotteluissa ei taklattaisi ja siististihän se meni. Poikamme pelasivat alkuhämmennyksen jälkeen hyvin. Peli päättyi kuitenkin isännille 3-0. Ottelun jälkeen isännät tarjosivat pojille ja aikuisille mehut ja pientä suolaista purtavaa.

Aterioinnin yhteydessä juteltiin Ranskan systeemistä ja me taas kerroimme heille, että olimme ensimmäistä kertaa ulkona tänä vuonna. Harjoitukset ovat menneet tähän asti erikokoisissa halleissa ja voimistelusalin kulmissa. Illalla oli vielä lähtöillallinen ja pakkausta.


Liiton miehet jämäkkänä

3.4. Torstai paluupäivä
Herätys oli 06:00 ja siitä mentiin aamupalan jälkeen bussiin. Matka kotiin sujui melkein kommelluksitta, mutta aina jotain pientä mahtuu matkalle. Muun ryhmän matkatessa kotia kohti, potilas “Saarinen” haettiin Dupondien toimesta lasaretista. Jälkijoukko eli Julius ja saattaja laskeutuivat seuraavana päivänä pienen seikkailun jälkeen kotimaahan. Ilta ja yö vietettiin idyllisessä pienessä ranskalaiskylässä Bugarach -vuoren kupeessa.

Pelaajat saivat hyvät olosuhteet, treeniä, pelin ja paljon erilaisia kokemuksia ja kulttuurillisia virikkeitä. Toimihenkilöt saivat ikimuistoisen ja tapahtumarikkaan leirikokemuksen, missä toimintakyky mitattiin kenttäolosuhteissa J. Näin tällä kertaa. Salut!